Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista Eduskunta sääti 3.8.1992 lain sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista. Siinä määrättiin, että kunnallisista sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan periä maksu palvelun käyttäjältä, jollei lailla toisin säädetä. Maksu voidaan periä henkilön maksukyvyn mukaan, mutta se saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Maksuttomiksi sosiaalipalveluiksi määriteltiin sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalityö, kasvatus- ja perheneuvonta, erityishuoltolain mukainen kehitysvammahuolto yli 15-vuotiaiden osittaista ylläpitoa lukuun ottamatta, lastensuojelulain mukainen lasten ja nuorten huolto, osa vammaispalvelulain mukaisista palveluista, polikliininen päihdehuolto, eräät avioliittoon, isyyteen ja lapsen huoltoon liittyvät palvelut sekä henkilölle hänen sosiaalihuoltoaan koskevissa asioissa annetut asiakirjat. Lastensuojelun maksut Lastensuojelulain nojalla avohuollon tukitoimena, sijaishuoltona tai jälkihuoltona lapselle annetusta perhehoidosta tai laitoshuollosta taikka asumispalveluista aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi voidaan, milloin se on asianomaisten toimeentulon edellytykset ja huollolliset näkökohdat huomioon ottaen perusteltua, periä lapsen vanhemmilta maksu, joka saa määrältään olla enintään lapsen elatuksesta annetun lain 1–3 §: n perusteella määräytyvän elatusavun suuruinen. Kunta voi maksua vahvistamatta periä ja nostaa lapselle tulevat elatusavut siltä ajalta, jolloin lapsi saa tässä pykälässä tarkoitettuja perhehoitoa tai laitoshuoltoa taikka asumispalveluja sekä käyttää ne perhehoidosta, laitoshuollosta tai asumispalveluista aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi. Lastensuojelulaissa tarkoitetuista perhehoidosta tai laitoshuollosta taikka asumispalveluista aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi voidaan periä 4 §:n 4 kohdasta poiketen kohtuulliseksi katsottava maksu myös muista lapsen tai nuoren 14 §:n mukaisista tuloista, korvauksista tai saamisista. Maksukatto Kohtuuttoman korkeaksi nousevan maksurasituksen estämiseksi säädettiin asiakaskohtainen enimmäismäärä eli maksukatto. Maksukaton ylittymisen jälkeen ovat maksukattoon sisältyvät palvelut maksuttomia asianomaisen kalenterivuoden loppuun. Laitoshoidosta voidaan kuitenkin periä maksu palvelun käyttäjän ylläpidosta maksukaton ylittymisen jälkeenkin. Ylläpitomaksun suuruus määrättiin säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella. Pitkäaikainen laitoshoito Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään tulojen mukaan määräytyvä maksu. Maksu on 85 prosenttia hoidossa olevan kuukausituloista. Asiakkaan käyttöön tulee kuitenkin jäädä vähintään 97 euroa kuukaudessa. Maksua ei saa periä pitkäaikaisessa laitoshoidossa terveyskeskuksessa tai sairaalassa taikka sen toimintayksikössä olevalta alle 18-vuotiaalta siltä osin kuin hoitopäiviä on kalenterivuodessa kertynyt yli seitsemän. Laitoshoidon maksua määrättäessä otetaan huomioon palkka- ja muut siihen verrattavat tulot. Maksun perimättä jättäminen ja alentaminen Sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista (11 § 13.3.2003/221). Maksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä, jos siihen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen. Myös muita sosiaali- ja terveyspalvelujen maksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä.