Kriisit

Kriisi yhdistetään nykyään äkilliseen muutokseen tai kohtalokkaaseen häiriöön ihmisen elämässä. Kriisi käynnistää aina mielessä sopeutumistehtävän ja se herättää paljon erilaisia tunteita.Kriisi on elämäntilanne, jossa ihmisen aikaisemmat kokemukset ja opitut reaktiotavat eivät riitä kriisin ymmärtämiseen ja sen psyykkiseen hallitsemiseen.  Kriisit voidaan jakaa  traumaattisiin kriiseihin ja kehityskriiseihin.

Traumaattinen kriisi

Traumaattiset kriisit syntyvät yllättäin ja varoittamatta. Tapahtuman syntyä ei pystytä kontrolloimaan eikä siihen pystytä valmistautumaan.Traumaattisen kriisin aiheuttaa traumatisoiva tapahtuma. Näitä ovat esimerkiksi onnettomuudesta aiheutuva fyysinen loukkaantuminen tai vammautuminen, lähiomaisen äkillinen kuolema, lähiomaisen tekemä itsemurha tai väkivaltatilanne. Tällöin ihmisen psyykkiset sopeutumiskeinot ovat riittämättömiä ja elämänhallinta usein pettää.  

Traumaattinen kriisi voi aiheuttaa henkisen vaurion eli trauman. Trauma jaetaan I- tyypin traumaksi ja II- tyypin traumaksi. I- tyypin traumalla tarkoitetaan yksittäistä traumaattista tapahtumaa kuten esimerkiksi onnettomuutta tai kuolemaa. II- tyypin traumalla tarkoitetaan toistuvaa ja pitkäaikaista traumatisoitumista esimerkiksi perheväkivaltaa ja koulukiusaamista. Kriisityötä tehdään I-tyypin traumoissa. Traumaattinen kriisi voi aiheuttaa PTSD-oireita eli post traumaattisia stressireaktioita. Ne ovat psyykkisiä ja somaattisia jälkireaktioita johtuen traumasta.

Traumaattinen kriisi voidaan jakaa eri vaiheisiin.

Sokkivaihe 

• Seuraa heti traumaa ja sen kesto on lyhyistä hetkistä muutamiin vuorokausiin. Sen tarkoituksena on suojata mieltä sellaiselta tiedolta jota se ei kykene vielä vastaanottamaan. Sokkivaiheessa ihminen ei kykene käsittelemään tapahtunutta, jolloin tapahtuu asioiden kieltäminen. Ihminen voi näyttää ulkoapäin rauhalliselta tai hän voi olla yliaktiivinen, lamaantunut, hysteerinen ja hän ei ymmärrä tapahtunutta. Tällöin ihmisen on vaikea ottaa vastaan käskyjä tai ohjeita sekä tilannehahmotus on puutteellista. Ajan- ja todellisuudentaju voi olla hämärtynyt.

Reaktiovaihe

• Voi kestää muutamista päivistä useisiin viikkoihin. Ihmiset ovat yksilöllisiä, joten reaktiot ovat eri henkilöillä erilaisia ja niitä voi olla vaikea määrittää. Reaktiovaiheessa ihminen avaa silmänsä todellisuudelle ja alkaa ymmärtää tapahtunutta. Ihminen tuntee surua sekä syyllisyyttä ja hänellä voi olla tarve etsiä syyllistä tapahtuneelle.  Reaktiovaiheeseen kuuluu myös pelkoa, joka voi sisältää univaikeuksia ja painajaisia.
• Yleisempiä muita ruumiillisia reaktioita ovat vapina, sydämen tykytys, rytmihäiriöt, pahoinvointi, lihassäryt, väsymys, huimaus.

Käsittelyvaihe eli läpityöskentelyvaihe

• Tapahtuu useiden kuukausien tai jopa vuoden kuluttua tapahtuneesta. Läpityöskentelyvaiheessa oireet alkavat vähentyä ja ihminen alkaa vähitellen suuntautua tulevaisuuteen ja ottamaan vastaan uusia kokemuksia. Syyllisyys sekä vastuu tapahtumasta on helpompi kestää. Ihminen pystyy palaamaan normaaleihin työ- ja arkirutiineihinsa.

Uudelleenkäsittelyvaihe

• On viimeinen traumaattisen kriisin vaiheista, joka kestää läpi elämän. Tällöin traumaattinen tapahtuma säilyy muistoissa, mutta se ei estä elämästä täysipainoista elämää. järkyttynyt itsetunto on palautunut ja tunteet on läpikäyty. Uudelleen suuntautumisen vaihe edellyttää, että ihminen on käynyt läpi kriisin ja käsitellyt siitä johtuneet tunteet. Kriisistä tulee osa elämää eikä sitä tarvitsekaan unohtaa. Kriisin onnistunut läpikäyminen voi vahvistaa ihmistä ja tämä voi auttaa selviytymistä tulevissa elämänvaiheissa sekä koettelemuksissa.

Kehityskriisit

Kehityskriisit on siirtymävaiheita, jotka liittyvät vanhenemisen, kasvamiseen ja kehittymiseen. Kehityskriiseihin liittyy monesti luopuminen aiemmasta ja sopeutuminen uuteen vaiheeseen elämässä. Kehistyskriiseistä käytetään myös käsitettä elämänkriisi, joka viittaa elämän käännekohtiin. Tyypillisimmät kehityskriisit voidaan jakaa yksilön kasvamiseen ja kehittymiseen sekä  perheen ja parisuhteen kehittymiseen.

• Yksilön kasvamiseen ja kehittymiseen liittyvät kriisit ovat: lapsen uhmaikä, murrosikä, koulun alkaminen, itsenäistyminen ja lapsuuden kodista pois lähteminen, ”kolmenkympinkriisi”, ”viidenkympinvillitys”, vaihdevuodet ja eläkkeelle siirtyminen.
• Perheen ja parisuhteen kehittymiseen liittyvät kriisit ovat: seurustelusuhteen aloittaminen sekä avo- ja avioliitto, esikoisen syntymä, sisarusten syntymä, lasten koulun alkaminen ja heidän irtautuminen kotoa, parisuhteen päättyminen ja avioero.

Kehityskriiseistä ihminen selvityy yleensä omin avuin eikä niissä tarvia kriisiryhmän apua. Jos kehityskriisi kuitenkin muodostuu ylivoimaiseksi, niin apua voi hakea terveyskeskuksesta, työterveyshuollosta tai suoraan psykiatrian poliklinikalta.